Pelastuminen yksin armosta?

John A. Tvedtnes

Kristilliset kirkot ovat perinteisesti uskoneet, että pelastus tulee Jumalan armon kautta, mutta että Jumala odottaa meidän osoittavan uskomme tekemällä hyviä tekoja, kasteellemeno mukaanlukien. Vaikka jotkin reformoijat kyseenalaistivatkin tekojen käsitteen, useimmat protestanttiset kirkot kuitenkin edelleen kehoittavat hyviin tekoihin ja harjoittavat kaste- ja konfirmointitoimituksia. Viime vuosikymmeninä yhä useammat kristityt ryhmät ovat alkaneet tukeutua yksin armoon uskoen, että kaste, vaikka se onkin sallittu asia, on tarpeeton pelastuksen kannalta, ja että hyvät teot ovat Hengen lahja jonka uskovat saavat otettuaan vastaan Kristuksen.

Vastakohtana tälle, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko jatkaa varhaisen kristillisen yhteisön uskomusten seuraamista, sitä, että pelastus tulee armon, uskon, kuuliaisuuden, ja kaste- ja konfirmaatiotoimitusten yhdistelmästä. Kolmas ja neljäs uskonkappale kiteyttävät kirkon uskomuksen:

3. Me uskomme, että koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia.

4. Me uskomme, että evankeliumin ensimmäiset periaatteet ovat ensimmäiseksi, usko Herraan Jeesukseen Kristukseen; toiseksi, parannus; kolmanneksi, upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi; neljänneksi, kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan saamiseksi.

Nämä opetukset, vaikka ne pohjautuvatkin Uudesta Testamentista löytyviin opetuksiin, kyseenalaistetaan usein niiden kristittyjen ryhmien toimesta, jotka uskovat, että armo yksin tuo pelastuksen. Tämä on se idea, jota tämä artikkeli käsittelee.

Mormonin kirjan opetuksia

Mormonin kirja on yksiselitteinen, mitä tulee pelastumiseen Kristuksen armosta.

Nefi kirjoitti, "ettei mikään liha voi asua Jumalan edessä muuten kuin pyhän Messiaan ansioiden ja laupeuden ja armon kautta, hänen, joka antaa henkensä lihan mukaisesti ja ottaa sen jälleen Hengen voimasta saadakseen aikaan kuolleiden ylösnousemuksen..."¹ Hänen veljensä Jaakob kehoitti, "muistakaa tehtyänne sovinnon Jumalan kanssa, että te pelastutte ainoastaan Jumalan armosta ja sen kautta."² Moroni, viimeinen nefiläinen kirjoittaja, kirjoitti, "Niin, tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä ja kieltäkää itseltänne kaikki jumalattomuus; ja jos te kiellätte itseltänne kaiken jumalattomuuden ja rakastatte Jumalaa koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, silloin hänen armonsa riittää teille, niin että te hänen armostaan voitte olla täydellisiä Kristuksessa...silloin te olette pyhitettyjä Kristuksessa Jumalan armosta, Kristuksen veren vuodattamisen kautta..."³ Moroni, kuten häntä edeltänyt Nefi,⁴ kirjoitti "yksin Kristuksen ansioihin [luottamisen]"⁵ tärkeydestä.

Aaron, kuuluisa nefiläislähetyssaarnaaja, pani merkille sen, että "koska ihminen oli langennut, hän ei voinut ansaita mitään itsestään, vaan Kristuksen kärsimykset ja kuolema sovittavat heidän syntinsä uskon ja parannuksen kautta ja niin edelleen."⁶

Aaronin isoisän, kuningas Benjaminin, kansalleen kertomat sanat ilmaisevat sen, että teot ilman Kristuksen armoa eivät voi meitä pelastaa: "minä sanon, että vaikka te palvelisitte häntä koko täydestä sielustanne, te olisitte kuitenkin hyödyttömiä palvelijoita."⁷ Vaikka Mormonin kirja korostaakin yksin Kristuksen tuovan pelastuksen, se Uuden Testamentin tavoin myös selvästi vahvistaa henkilön vastuun tehdä parannus, tulla Kristuksen luokse ja sen jälkeen pysyä vahvana loppuun asti kuuliaisena Jumalan käskyille.

Kun Nefi opetti, että "armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä,"⁸ hänellä oli erityinen tarkoitus sanoille "kaikki, mitä voimme tehdä". Anti-Nefi-Lehi, Lamonin veli, kuvaili tilannetta hyvin:

Ja minä kiitän myös Jumalaani, niin, suurta Jumalaani siitä, että hän on suonut meidän tehdä parannuksen tästä...[ja niistä asioista,] joita me olemme tehneet, ja ottanut syyllisyyden pois sydämestämme Poikansa ansioiden kautta. Ja nyt, katso, veljeni, koska emme voineet tehdä muuta (koska olimme kadotetuimmat koko ihmissuvusta) kuin tehdä parannuksen kaikista synneistämme...joita olemme tehneet, ja saada Jumalan ottamaan ne pois meidän sydämestämme--sillä emme voineet muuta kuin tehdä riittävän parannuksen Jumalan edessä, jotta hän ottaisi pois tahramme...⁹

Apostoli Paavali

Armoon liittyvä hämennys on lähinnä apostoli Paavalin kirjoitusten tulosta. Mutta jos Paavali todella opetti, että armo yksin riittää pelastumiseen, meidän täytyy pohtia muutamaa kysymystä:

• Miksi Paavali kirjoitti kristityille seurakunnille niin usein kehoittaen heitä hylkäämään syntiset tapansa?
• Miksi Paavalin oli kerrottava uskoville kristityille, että ne, jotka tekivät erinäisiä syntejä eivät voisi pelastua Jumalan valtakuntaan?¹²
• Miksi Paavali opetti, että Kristus on "kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien"?¹³
• Miksi Paavali sanoi, että "Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan [pelastukseen johtavan parannuksen]"?¹⁴
• Miksi Paavali käski filippiläisiä tekemään "peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne"?¹⁵
• Miksi Paavali sanoo, että Jumalan "pelastukseksi kaikille ihmisille [oleva armo]...kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa"?¹⁶
• Miksi kirjeessä heprealaisille sanotaan, että Jeesus oli "kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia"?¹⁷

Jokainen näistä kohdista antaa ymmärtää, että armo yksin ei riitä pelastumiseen. Tästä johtuen Paavalin kirjeitä lukiessa on pidettävä mielessä paljon laajempi kuva. Paavali esimerkiksi kertoi roomalaisille,

Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.¹⁸

Tämän kohdan perusteella on selvää, että armo yksin on riittämätön, ja että siihen täytyy liittää ainakin usko ja yksi teko, tunnustus.

Useissa kirjeissään Paavali kirjoittaa, että pelastus tulee armon kautta, ei tekojen. Hän esimerkiksii kirjoitti Kristuksesta: "Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen."¹⁹ Hän sanoi roomalaisille, että "jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin - muutenhan armo ei olisi armo. [Mutta jos se perustuu tekoihin, se ei perustu armoon - muutenhan teot eivät olisi tekoja]."²⁰ Hän kysyi lukijoiltaan, "Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja."²¹

Opettiko Paavali, että hyvät teot eivät ole pelastumisen perusta? Jos näin olisi, kuinka meidän tulisi ymmärtää kohdat kuten Johanneksen ilmestys 20:12-13, jotka sanovat Jumalan tuomitsevan ihmiset "tekojensa mukaan"? Vastaus löytyy Paavalin kirjeistä roomalaisille ja galatalaisille, joissa hän selvästi selostaa mitä hän tarkoittaa "teoilla". Hän julisti, että "Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen..."²² Hän kirjoitti myös,

Me olemme syntyperältämme juutalaisia, emme syntisiä pakanoita. Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.²³

Näiden kohtien perusteella on selvää, että Paavali sanoi pelastuksen tulevan ei "lain tekojen" kautta, tarkoittaen Mooseksen lakia, vaan Kristuksen tuoman korkeamman lain kautta.²⁴ Hän ei opettanut, etteivät hyvät teot olisi tarpeellisia pelastukselle, vaan että oseksen laki "on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty... Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia."²⁵

Jeesuksen opetukset

On ironista, että ne jotka saarnaavat pelastumistta yksin armosta yleensä lainaavat apostoli Paavalin kirjoituksia, mutta jättävät itse Kristuksen opetukset huomiotta. Vaikka Mormonin kirjan opetus, siitä, että "pelastumme [armosta] kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä,"²⁶ saattaa olla ristiriidassa joiden modernien kristittyjen ryhmien teologian kanssa, se on sopusoinnussa Kristuksen Uudessa Testamentissa olevien opetusten kanssa.

Vapahtaja opetti ihmisille kolmen vuoden ajan niitä periaatteita, joiden mukaan heidän tulisi elämäänsä elää, mutta ei kertaakaan maininnut armoa. Hänen ensisijainen sanomansa oli "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle,"²⁷ (Mikä oli myös Johannes Kastajan opettama sanoma.²⁸) Hän nuhteli tiettyjä kaupunkeja ja sanoi niiden olevan tuomion alaisia koska ne eivät tehneet parannusta.²⁹

Kristus opetti, että käskyjen pitäminen sekä oikeasti että ajatuksissa oli tarpeellista taivaan valtakuntaan pääsemiseksi.³⁰ Kun rikas nuori mies tuli Jeesuksen luokse kysyen, kuinka hän voisi saada iankaikkisen elämän, Jeesus aloitti kehoittamalla tätä pitämään kymmenen käskyä, ja lisäsi sitten sen, että tämän tulisi antaa omaisuutensa köyhille ja seurata häntä.³¹ Hän vaati opetuslapsiaan seuraamaan opetuksiaan ja käskyjään³² ja sanoi, että heitä ei muuten hyväksyttäisi tuomiopäivänä.³³ Hän julisti, ettei "jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon,"³⁴ täten johdattaen mieleen, että hänen nimensä tunnustaminen, vaikkakin tarpeellista, oli riittämätöntä pelastumista varten.

Jeesus myös käski, että kaste oli suoritettava³⁵ ja hänet kastettiin myös itse.³⁶ Hän sanoi Nikodemokselle, että "jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan."³⁷ Hän opetti, että ne jotka kastettiin tekivät Jumalan vaatimuksen mukaan, ja että ne jotka eivät menneet kasteelle olivat tuomion alaisia.³⁸

Ennen kuin hän nousi Isänsä luokse, hän antoi apostoleille ohjeet mennä kaikkeen maailmaan, kastaen hänen nimessään ja opettamaan käännynnäisiään pitämään kaikki hänen käskynsä.³⁹ Kohdan Markus 16:16 mukaan hän julisti, että "joka...uskoo ja saa kasteen, on pelastuva."

Kaste välttämätön pelastukselle

Paavali kysyi roomalaisilta,

Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa[?]. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta.⁴⁰

Kolossalaisille hän selitti, että "kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi."⁴¹

Paavali ei ole ainoa joka kirjoittaa syntien anteeksisaamisesta kasteen kautta. Useat Uuden Testamentin kohdat antavat ymmärtää, että kaste oli syntien anteeksisaamista varten.⁴² Helluntaina, kun ihmiset kysyivät apostoleilta, "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?", Pietari ei sanonut, "No, sinun tarvitsee vain uskoa Jeesukseen ja kaikki tulee olemaan OK." Tämän sijasta, "Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen."⁴³ Samoin kun Kristus ilmestyi Paavalille Damaskoksen tiellä, hän sanoi tälle, "huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois."⁴⁴

Varhaisimmat kristityt uskoivat kasteen olevan välttämätön pelastukselle. Tertullianus (n. 150-240 jKr.), yksi kirkkoisistä, kirjoitti tutkielman "Kasteesta", jossa hän julisti, "Onnellinen on vetemme sakramentti siinä, että pesten pois aikaisen sokeutemme synnit meidät asetetaan vapaiksi ja päästetään iankaikkiseen elämään!"⁴⁵ Hän kirjoitti myös, "määräys on asetettu, että 'ilman kastetta, kukaan ei voi saavuttaa pelastusta'."⁴⁶ Pyhä Cyprianus (200-258 jKr.) kirjoitti, että "henkilö ei synny käsien päällepanon kautta kun hän saa Pyhän Hengen, vaan kasteessa, niin että jo valmiiksi syntyneenä, hän voi saada Pyhän Hengen."⁴⁷

Armo, teot ja tunnustaminen

Myöhempien aikojen pyhät uskovat todellakin pelastumiseen armosta uskon kautta, liittäen mukaan Jeesuksen Kristuksen tunnustamisen, parannuksen ja kasteen. Tämä on Uskonkappaleiden 2 ja 3 pointti. Jotkin kriitikot kieltävät sen, että parannus ja kaste ovat välttämättömiä pelastukselle, huolimatta siitä, että Uusi Testamentti todistaa runsaasti siitä, että nämä ovat tarpeellisia syntien anteeksisaamiseksi ja Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Kirje efesolaisille 2:5 on esimerkki Jumalan armosta pelastumisesta puhuvista kohdista, joihin he viittaavat. Mutta he myös tukeutuvat toisiin kohtiin, kuten Kirje roomalaisille 3:28, osoittaakseen, että usko yksin pelastaa, huolimatta siitä, että tämä kohta ei puhu mitään armosta. Samalla tavalla he lainaavat Kirjettä roomalaisille 10:9 näyttääkseen, että ihminen pelastuu tunnustamalla Jeesuksen nimen, mutta tässäkään kohdassa ei puhuta uskosta tai armosta. Jotkut lainaavat kohtaa Johannes 6:28-29, jossa luemme, että Isä haluaa meidän uskovan poikaansa Jeesukseen. Mutta samassa puheessa Jeesus huomauttaa (jakeet 53-54) siitä, että iankaikkinen elämä tulee syömällä ja juomalla hänen lihaa ja verta. Jos tämä ei ole kirjaimellista (ja harvat katolisen kirkon ulkopuolella väittäisivät sen olevan), se näyttää viittaavan leivän ja viinin sakramenttiin viimeisen ehtoollisen asiayhteydessä. Jäs näin on, ei voida päätellä, että usko on ainoa asia jota Jumala meiltä vaatii.

Useat kriitikot tukeutuvat eniten Paavaliin, ehkä siksi, että Jeesus tekee paljon voimakkaampia lausuntoja muista pelastuksen ehdoista, kuten parannuksesta ja kasteesta. Lainaamalla Paavalin sanoja, jotka sanovat pelastuksen tulevan yksin uskosta, jätetään huomiotta laajempi kuva joka sisältää ainakin armon ja tunnustamisen. Näihin kolmeen rajoituttaessa jätetään myös huomiotta se laajempi kuva, jonka sekä Paavali että muut Uuden Testamentin kirjoittajat esittävät. Esimerkiksi Paavali neuvoi filippiläisiä (2:12), "niin kuin olette aina totelleet...tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne." Tämän lisäksi Paavali luettelee kahdessa kirjeessään syntejä, joiden hän sanoo voivan pitää meidät Jumalan valtakunnan ulkopuolella, ja joita hän kehoitti lukijoitaan välttämään.⁴⁸ Nämä eivät kuulosta lausunnoilta, joita ihminen antaisi, jos hän uskoisi uskon yksin pelastavan.

Jos armo ei toimi ilman uskoa ja tunnustamista--jotka selvästi ovat ihmisten tekoja--kuinka voimme sulkea pois muita tärkeitä tekoja, kuten parannuksen tekemisen ja kasteen? Kirjeessä heprealaisille 6:1, kuten Uskonkappaleessa 4, joidenkin evankeliumin "periaatteiden" sanotaan olevan usko, parannus, kaste, sekä kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan saamiseksi. 2 kirjeessä korinttilaisille 7:10, Paavali kirjoitti pelastukseen johtavasta parannuksesta. Jeesus itse opetti, että Jumala "maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan."⁴⁹

Vaara, joka eristettyjen jakeiden käyttämisessä Paavalin kirjeistä on, on se, että näitä kirjoituksia ei ollut tarkoitettu opillisiksi käsittelyiksi, eikä niitä tarkoitettu valaisemaan kaikkia pelastuksen periaatteita parissa lauseessa. Tämän sijaan, ne ovat kirjeitä, jotka on lähetetty henkilöille, joille on jo opetettu pelastuksen periaatteet. Eri puolilla pyhiä kirjoituksia, erityisesti Uuden Testamentin kirjeissä, on tapana keskittyä kerralla vain yhteen pelastussuunnitelman useista osista (esimerkiksi Kirje roomalaisille 1:16). Pietari kirjoitti, että usko johtaa pelastukseen,⁵⁰ mutta myöhemmin samassa kirjeessä hän sanoo, että kaste pelastaa meidät.⁵¹ Paavali kirjoittaa pelastuksen tulevan armon kautta, ei tekojen,⁵² tarkoittaen Mooseksen lain tekoja. Hän sanoi saman Kirjeessä Tiitukselle 2:11, vaikka jakeet 12-14 puhuvat hyvistä teoista.

Varhaiset kristityt ymmärsivät etteivät kirjeet, luonteensa vuoksi, voineet kertoa koko tarinaa. Tertullianus kirjoitti,

Uskomme, että apostolit eivät jättäneet mitään huomiotta, mutta että he eivät viestittäneet kaikkea minkä he tiesivät, ja että he eivät olleet halukkaita paljastamaan kaikkea kaikille. He eivät saarnanneet kaikkialla tai missä sattuu...vaan opettivat tiettyjä asioita yleisesti ja toisia salassa: joitain asioita ylösnousemuksesta he opettivat kaikille, mutta joitain asioita he opettivat vain muutamille.⁵³

Pyhä Johannes Crysostomos julisti, "Paavali ei paljastanut kaikkia ilmoituksiaan, vaan salasi suurimman osan niistä; ja vaikka hän ei kertonutkaan kaikkea, hän ei myöskään vaiennut kaikesta, jotta hän ei jättäisi tilaa väärien apostolien opetukselle."⁵⁴

Ymmärtääksemme pelastussuunnitelman, meidän tulee katsoa Paavalin kommenttien asiayhteyttä. Esimerkiksi Kirjeessä roomalaisille hän vertaa vanhempaa Mooseksen lakia Kristuksen lakiin. Roomalaiskirjeen luvuissa 2-4 hän puhuu Mooseksen laista. Huomaa erityisesti seuraavat kohdat: Kirje roomalaisille 2:14-17 (jossa jakeessa 14 hän sanoo, että pakanoilla ei ole lakia), 17-29; 3:1, 19-21, 27-31. "Laki" jota noudattamalla "yksikään ihminen [ei] tule Jumalan edessä vanhurskaaksi" on juuri Mooseksen laki. Kirje roomalaisille 4 on tämän käsittelyn jatkoa, kuten Paavalin viite Aabrahamin ympärileikkaamattomuuteen osoittaa (jakeet 9-12). Täten, "teot", jotka Aabrahamiin viitaten mainitaan (Kirje roomalaisille 4:2, 4-5) ovat samoja kuin ne "lain teot", jotka mainitaan kohdassa Kirje roomalaisille 3:27-28, Aabrahamin tekemisien ennakoidessa Mooseksen lakia.

Myöhempien aikojen pyhät ovat samaa mieltä siitä, että Mooseksen lain teot ovat riittämättömiä pelastukselle.⁵⁵ Tämä mainitaan selvästi useita kertoja Mormonin kirjassa⁵⁶ sekä Opin ja Liittojen kirjassa 22:2. Mutta Kristuksen lakia täytyy noudattaa, ja jopa Paavali opetti tätä. Kirjeessä roomalaisille 1:29-2:5, hän luettelee syntejä, jotka ovat kuoleman arvoisia ja jotka ovat Jumalan tuomion alaisia. Tätä seuraa välittömästi lausunto siitä, että Jumala "maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän."⁵⁷ Paavali kirjoitti, että ne jotka tekevät hyvää, ja etsivät "kirkkautta, kunniaa ja kuolemattomuutta" tullaan palkitsemaan "ikuisella elämällä", mikä selvästi on osa pelastusta.

Uudessa Testamentissa olevat ilmeiset ristiriitaisuudet pelastusopista johtuvat siitä tosiasiasta, että Kristus toi lunastuksen kahdentyyppisestä kuolemasta, ajallisesta (fyysisestä) ja hengellisestä, joita kuvataan Opin ja Liittojen kirjan luvussa 29 ja muualla, ja joita kutsutaan Johanneksen ilmestyksessä 20:13-14 "kuolemaksi ja helvetiksi", mainitussa järjestyksessä. Pelastus ajallisesta kuolemasta tulee pelkästä armosta. Mutta pelastus hengellisestä kuolemasta voidaan, armon kautta, saavuttaa ainoastaan parannuksen teon, kasteen, ja hyvien tekojen tekemisen kautta.

Jos usko Kristukseen riittäisi pyyhkimään pois syntimme, sanoisiko Raamattu kasteen olevan syntien anteeksisaamiseksi?⁵⁸ Jeesus antoi ymmärtää, että uudelleensyntyminen vedestä ja Hengestä olivat tarpeellisia Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi.⁵⁹ Jeesus painotti sitä, että hyvien tekojen on oltava sen mukaisia, mitä Jumala haluaa meidän tekevän: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon."⁶⁰

Markus kertoo Jeesuksen viimeisten sanojen kahdelletoista olleen "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."⁶¹ Jotta se toisi pelastuksen, usko tulee tämän kohdan mukaan yhdistää kasteeseen. Tämä kohta ei mainitse tunnustamista tai armoa, vaikka ne ovat osa pelastussuunnitelmaa.

Kun ihmiset olivat helluntaina kerääntyneet yhteen ja kysyivät, mitä heidän tulisi tehdä, Pietari ei sanonut "uskokaa ja tunnustakaa". Tämän sijaan hän julisti, "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen."⁶² Pietari sanoi myös, "Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois."⁶³ Paavali luetteli myös pelastuksen tuovat elementit seuraavin sanoin:

Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme. Tämä sana on varma, ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää.⁶⁴

Hyvien tekojen tärkeys mainitaan myös Jaakobin kirjeessä 2:14-20, jossa luemme, että "ilman tekoja, [usko] on kuollut" ja että meidän tulee näyttää uskomme tekojemme kautta.

Päätelmä

On selvää, että pelastuksen lahja annettiin armon kautta, koska olemme yhä synneissämme, mutta että tämä lahja on tarjolla vain niille, jotka tekevät parannuksen ja jotka kastetaan. Kirjeessä roomalaisille 2:6-7, kuten aiemmin mainittiin, Paavali kirjoitti, että iankaikkinen elämä on maksu "hyvän tekemisestä". Jeesus vahvisti tämän vastauksessaan rikkaan nuoren miehen kysymykseen, "mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?". Vapahtaja vastasi "noudata käskyjä", ja alkoi sitten luetella kymmentä käskyä.⁶⁵ Jos usko ja tunnustaminen olivat riittävät, miksi Kristus ei edes maininnut niitä? Jotta emme alkaisi ajattelemaan, että "iankaikkinen elämä" ei tarkoita pelastusta, meidän tulisi huomioida mitä muutama jae myöhemmin sanottiin selityksenä sille, mitä juuri oli tapahtunut, jossa nimenomaan mainitaan pelastuminen.⁶⁶

Varhaisimmat kristityt uskoivat, että uskoa Kristukseen pystyi osoittamaan hyvien tekojen kautta, ja että jopa tunnustaminen vaati tekoa. Kirjeessä, jonka ensimmäisen vuosisadan kristityn kirjoittajan Clementin sanotaan kirjoittaneen, hän opettaa,

Sillä jopa Hän itse julistaa, 'Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä' [Matteus 10:32] ... Mutta millä tavalla meidän tulee tunnustaa Hänet? Tekemällä mitä Hän sanoo, olemalla rikkomatta Hänen käskyjään, ja kunnioittamalla Häntä ei vain huulillamme, vaan koko sydämellämme ja mielellämme...Älkäämme siis vain kutsuko häntä Herraksi, sillä se ei meitä pelasta. Sillä Hän sanoo: 'Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pelastu, vaan hän joka tekee vanhurskaasti' [Matteus 7:21]. Siksi, veljet, tunnustakaamme hänet teoillamme.⁶⁷

Myöhempien aikojen pyhät eivät ymmärrä pelkästään Jeesuksen Kristuksen nimen tunnustamisen tärkeyttä, vaan myös armon, uskon, parannuksen, ja kasteen suhteen mitä pelastukseen tulee. On selvää, että tämän ymmärsivät sekä Uuden testamentin kirjoittajat, varhaisimmat kristityt, että Jeesus Kristus itse.

Viitteet

¹ 2 Nefi 2:8.

² 2 Nefi 10:24.

³ Moroni 10:32-33.

⁴ 2 Nefi 2:8; 31:19; katso myös Alma 24:10; Helaman 14:13.

⁵ Moroni 6:4.

⁶ Alma 22:14.

⁷ Moosia 2:21.

⁸ 2 Nefi 25:23.

⁹ Alma 24:10-11.

¹⁰ Alma 7:15-16.

¹¹ Helaman 12:24.

¹² 1 kirje korinttilaisille 6:9-10; Kirje galatalaisille 5:19-21; Kirje efesolaisille 5:3-5.

¹³ 1 kirje Timoteukselle 4:10.

¹⁴ 2 kirje korinttilaisille 7:10.

¹⁵ Kirje filippiläisille 2:12.

¹⁶ Kirje Tiitukselle 2:11-12.

¹⁷ Kirje heprealaisille 5:9.

¹⁸ Kirje roomalaisille 10:9-10.

¹⁹ 2 kirje Timoteukselle 1:9.

²⁰ Kirje roomalaisille 11:6. (Suluissa oleva osaa ei ole suomenkielisessä Raamatussa, mutta se löytyy kuningas Jaakon käännöksestä.)

²¹ Kirje roomalaisille 3:27-28.

²² Kirje roomalaisille 9:31-32.

²³ Kirje galatalaisille 2:15-16.

²⁴ Katso myös Kirje heprealaisille 7:11, 19.

²⁵ Kirje galatalaisille 3:19, 24-25. (Vuoden 1938 suomenkielisestä käännöksestä.)

²⁶ 2 Nefi 25:23.

²⁷ Matteus 4:17; katso myös Luukas 12:3, 5. (Vuoden 1938 suomenkielisestä käännöksestä.)

²⁸ Markus 1:15.

²⁹ Matteus 11:20-24.

³⁰ Matteus 5:19-28.

³¹ Matteus 19:16-22.

³² Matteus 7:24-27; Luukas 6:46-49.

³³ Matteus 7:21-23.

³⁴ Matteus 7:21.

³⁵ Matteus 19:19-20; Johannes 3:3-5.

³⁶ Johannes 3:22.

³⁷ Johannes 3:3-7. Jos, kuten jotkut väittävät, "vedestä syntyminen" ei tarkoita kastetta (niinkuin varhaiset kirkkoisät ymmärsivät tämän kohdan tarkoittavan), mitä se oikein tarkoittaa?

³⁸ Luukas 7:29-30.

³⁹ Matteus 28:19-20.

⁴⁰ Kirje roomalaisille 6:3-7.

⁴¹ Kirje kolossalaisille 2:12-13.

⁴² Markus 1:4; Luukas 3:3.

⁴³ Apostolien teot 2:37-38.

⁴⁴ Apostolien teot 22:16.

⁴⁵ Alexander Roberts ja James Donaldson, Ante-Nicene Fathers.(reprint, Peabody, MA: Hendrickson, 1994), 3:669.

⁴⁶ Ibid., 3:674-67-5.

⁴⁷ Ibid., 5:388.

⁴⁸ 1 kirje korinttilaisille 6:9-10; Kirje galatalaisille 5:21.

⁴⁹ Matteus 16:27; katso myös 1 Pietarin kirje 1:17.

⁵⁰ 1 Pietarin kirje 1:5, 9.

⁵¹ 1 Pietarin kirje 3:21.

⁵² 1 kirje Timoteukselle 1:9.

⁵³ De Praescriptionibus, 25-26.

⁵⁴ De Laudibus Sancti Pauli Apostoli Homilia 5.

⁵⁵ Ks. Kirje heprealaisille 7:11-12.

⁵⁶ 2 Nefi 11:4; 25:30; MK Jaakob 4:5; Jarom 1:11; Moosia 3:12-15; 12:31; 13:27-33; 16:13-15; Alma 25:15-16; 34:13-15; 3 Nefi 9:17.

⁵⁷ Kirje roomalaisille 2:6-7.

⁵⁸ Markus 1:4; Luukas 3:3; Apostolien teot 2:38.

⁵⁹ Johannes 3:5, 7.

⁶⁰ Matteus 7:21.

⁶¹ Markus 16:15-16.

⁶² Apostolien teot 2:38.

⁶³ Apostolien teot 3:19.

⁶⁴ Kirje Tiitukselle 3:4-8.

⁶⁵ Matteus 19:16-22; Markus 10:17-19; Luukas 18:18-21.

⁶⁶ Matteus 19:25; Markus 10:26; Luukas 18:26.

⁶⁷ 2 Clement 3-4, teoksessa Roberts ja Donaldson, Ante-Nicene Fathers, 7:518.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei omista, kontrolloi tai ole muuten tekemisissä FAIR:n kanssa. Kaikki tutkimukset ja mielipiteet näillä WWW-sivuilla ovat yksinomaan FAIR:n vastuulla, eikä niitä tule tulkita virallisiksi lausunnoiksi MAP-opista, -uskosta tai -toimintatavoista.

Tervetuloa | Aihehakemisto | FAIR Julkaisuja | Online Kirjahylly | Liity FAIR:iin
Keskustelupalstat | Kauppa | Uutisia | FAIR Linkit | Yhteystiedot | Alkuun

Viimeksi päivitetty [an error occurred while processing the directive] 
Kaikki oikeudet pidätetty. Mitään tämän sivuston osaa ei saa millään tavoin toisintaa ilman FAIR:n kirjallista suostumusta. Ole hyvä ja lähetä kommentit/ehdotukset osoitteeseen webmaster@suomi.fairlds.org

Please send comments/suggestions to webmaster@suomi.fairlds.org